Petetty Jehovan todistaja

Linkki alkuperäiseen Englanninkieliseen tekstiin

Tämä on entisen Jehovan todistajan, Haydee Cortesin kertomus siitä mitä hänelle tapahtui kesken keisarinleikkausta Syyskuussa 1973:

Jehovan Todistajat kastoivat minut vuonna 1970. Minä uskoin Jumalaan mutta minä en uskonut että Jeesus Kristus oli Jumala. Minä uskoin että Jeesus Kristus oli jumala (pienellä alkukirjaimella), todellisen Jumalan luoma. Minä en uskonut kuoleman jälkeiseen elämään ja vielä sitäkin vähemmän minä uskoin että tietoinen henki jättäisi ruumiin kun ihminen kuolee. Minä en uskonut minkäänlaisiin ihmeparanemisiin, enkä minä uskonut että Jumala puhuisi ihmisille näkyjen ja unien kautta. Minä uskoin että kaikenlaiset parantumiset, ihmeet ja näyt olivat paholaisen työtä. Minä olin hyvin uskollinen Jehovan todistajien opetuksille, ja kukaan ei voi vakuuttaa minulle toisin.

12 päivä Syyskuuta, 1973, minä olin sairaalassa valmiina keisarinleikkaukseen. Kun minä olin leikkauspöydällä, minä pystyin näkemään kuinka lääkärit ja hoitajat valmistautuivat työnsä tekemiseen ja he ikäänkuin maalasivat vatsaani oranssilla nesteellä. Minä olin huolissani siitä ja minä kysyin heiltä että mitä he tekevät. Lääkäri selitti minulle että heidän täytyy tehdä näin ennen nukuttamista. Heidän täytyisi antaa minulle anestesia ainetta ja leikata vatsani auki samantien, välttääkseen näin vauvan nukuttamisen.

He aloittivat anestesia aineen tiputtamisen suoneeni ja minä tunsin oudon tuntemuksen. Minun kehoni jäykistyi, mutta minun mieleni pysyi hereillä. Minä tajusin että he leikkaisivat minun vatsaani ja minä en ollut nukahtanut. Minä yritin liikkua ja huutaa epätoivossani mutta kaikki yritykset olivat turhia. Minä aloin tuntea kauheaa kipua kun he leikkasivat vatsaani. Yhtäkkiä, kaiken tämän kivun keskellä, minä kuulin äänen joka sanoi; ”Katso mitä sinulle tulee tapahtumaan.”

Sillä hetkellä minut vedettiin ulos kehostani hyvin äkillisesti. Minä liikuin nopeasti pyörivällä liikkeellä kohti huoneen kattoa. Minä leijuin siellä katsoen alas mitä hoitohenkilökunta teki minulle.

Minä näin kun minun vauvani otettiin ulos kohdustani. Minä tunsin itseni hyvin surulliseksi ja sanoin: ”Mitään ei ole tehtävissä, kaikki on ohi minun kohdaltani maan päällä. Minä olin niin halukas näkemään vauvani ja minä en edes voinut pitää sitä käsivarsillani”. Minä muistin toisia lapsiani haikeudella ja sanoin, ”Tämä on loppu; nyt minun lapseni unohtavat minut”.

Minä aloin liikkumaan ylöspäin. Minä olin tietoinen siitä että minulla ei ollut kiinteää kehoa. Minä olin jonkinlainen energian muoto joka liikkui korkealla nopeudella pyörivässä liikkeessä. Minä olin täysin tajuissani. Minä tiesin että minä olin oma itseni ja minulla oli kaikki muistoni mukanani. Minä tiesin että minä olin jättänyt maanpallon taakseni. Minä löysin itseni sysimustalta tasangolta. Minä aloin kysymään kysymyksiä itseltäni. ”Onko tämä maailmankaikkeus? Missä minä olen? Minne minä olen menossa? Olenko minä täällä ikuisesti?” Yhtäkkiä minä aloin tuntea jotakin hyvin omituista. Ainut sana millä voin kuvata sitä on kärsimys, tai piina. Samaan aikaan minä pystyin tuntemaan että minä tarvitsen omaa kehoani. Minä halusin lähteä sieltä ja saada minun kehoni takaisin. Minä en pystynyt kestämään sitä kärsimystä. Minä muistin äänen joka puhui juuri ennen kuin lähdin ruumiistani (”Katso mitä sinulle tulee tapahtumaan.”) Minä aloin kirkua, ”OLE KILTTI, ÄLÄ ANNA TÄMÄN TAPAHTUA! MINÄ HYVÄKSYN ETTÄ EN ENÄÄ IKINÄ MENE TAKAISIN MAAN PÄÄLLE, MINÄ HYVÄKSYN ETTÄ EN IKINÄ NÄE MINUN LAPSIANI UUDESTAAN, MUTTA MINÄ EN VOI HYVÄKSYÄ SITÄ ETTÄ MINÄ OLEN TÄÄLLÄ IKUISESTI. EI! OLE KILTTI, ÄLÄ ANNA TÄMÄN TAPAHTUA!” Samatien minä kuulin monen äänen sanovan samanaikaisesti, ”Tämä on jotta uskoisit”. Minä vastasin että minä uskon vain Kaikkivaltiaaseen Jumalaan.

Sitten tuli hiljaisuus.

Kärsimys jota koin pysähtyi ja minä aloin liikkua valtavalla nopeudella jälleen. Minä löysin itseni taas sairaalan katosta. Tällä kertaa minun kehoni makasi paareilla ja minä näin hoitajan joka taputteli kehoani kasvoille sanoen, ”Haydee, herää!” Minä pystyin selvästi näkemään hänet samalla kun liikuin kohti kehoani. Sitten minut pudotettiin hellästi kehoni sisään. Hoitaja taputteli vielä kasvojani ja kutsui minun nimeäni. Minä avasin silmäni ja siinä hän oli, aivan silmieni edessä.

Minä katsoin häntä silmiin ajatellen, ”Minä toivon että tietäisit mistä minä olen tullut”. Minä en saanut kokemusta millään karistettua mielestäni ja minä olin valtavan huolissani ihmisistä maailmassa. Minä ajattelin, ”Jehovan todistajat pettivät minut, me olemme hengellisiä olentoja lihallisessa kehossa ja me tulemme ulos kehostamme kun kuolemme!” Ihmiset eivät tiedä mitä heille voi tapahtua. Heidän täytyy saada tietää tästä!”

Tämän kokemuksen kautta minä opin että koska minä en uskonut Jumalan Poikaan, minä olin pimeydessä. Ja pimeys oli se minne menin.

Matt 8:11-12, ”Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."

Matt 25:30, ”Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”

Minä pääsin sairaalasta pari päivää tämän jälkeen. Minä en pystynyt olla ajattelematta minun ihmeellistä kokemustani. Minä toistelin itsekseni, ”Jehovan Todistajat pettivät minut opettaessaan että meidän kehostamme ei tule ulos henkeä kun me kuolemme, minä juuri koin sen”. Minä aloin välittää jokaisesta tässä maailmassa. Minä halusin varoittaa jokaisesta siitä pimeästä paikasta. Sitten minä aloin uskomaan Jeesuksee Kristukseen minun Herranani ja Pelastajanani, sekä käydä Kristityssä seurakunnassa.

Sen jälkeen kun oli ottanut Jeesuksen Kristuksen vastaan minun Herranani ja Pelastajanani, minä heräsin yhtenä yönä ja nousin ylös sängystäni. Kävellessäni ovea kohti minä katsoin taaksepäin sängylle ja minä näin mieheni nukkumassa ja minun hämmästyksekseni, minun kehoni oli siellä hänen vieressään. Minä tajusin että minä olin jälleen kehoni ulkopuolella mutta tällä kertaa minä en ollut muodoton energia joka liikkui suurella nopeudella. Tällä kertaa minulla oli keho. Minä ojensin käteni eteen ja katselin tätä uutta kehoa. Sitten minä katsoin lasteni makuuhuoneeseen ja minusta tuntui surulliselta jättää heidät. Minä ajattelin, ”kun minun lapseni heräävät, he näkevät että minä olen kuollut. He hautaavat minut ja he unohtavat kaiken minusta. Heillä ei ole ketään joka pitäisi heistä hyvää huolta, voi poloisia”.

Sitten minä polvistuin lattialle ja aloin rukoilemaan, ”Herra, ole kiltti, Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä, palauta minut kehooni. Minun lapseni tarvitsevat minua.” Minä tunsin voiman joka nosti minut hitaasti lattialta ja asetteli minut sängyllä olleen kehoni yläpuolelle. Minä aloin hitaasti laskeutua kohti kehoani kunnes minun henkeni meni lopulta sen sisälle. Minä yritin heti avata silmiäni ja liikua mutta kehoni oli kankea kuin seinä. Kaikki yritykset liikkua olivat turhia. Minä tulin epätoivoiseksi ja aloin rukoilla, ”Herra, ole kiltti, minun lapseni tarvitsevat minua; ei ole ketään joka heistä pitäisi kunnolla huolta, palauta minut takaisin eloon.” Minä aloin tuntea ikäänkuin neulat olisivat pistelleet minua kehoni sisältä. Minä tunsin elämän voiman ja sydämen sykkeen. Sitten minä yritin avata silmäni ja tällä kertaa ne aukesivat. Sitten minä liikutin sormiani tarkistaakseni liikkuvatko ne, ja ne liikkuivat. Sitten minä hyppäsin ylös sängystäni ällistyneenä.

Minä olen kertonut kokemuksestani eri seurakunnissa ja monien elämä on tullut kosketetuksi ja ihmiset ovat antaneet sydämensä Herralle. Kunnia Jumalalle.