Lähetyssaarnaaja Iranilaisessa vankilassa

Linkki alkuperäiseen Youtube videoon

Youth With The Mission evankelista, Daniel Bauman matkusti ympäri maailmaa saarnaamassa evankeliumia. Vuonna 1996 Daniel osallistui hänen vaarallisimmalle matkalle tähän asti, kahden viikon matkalle Iraniin. Tässä on hänen ihmeellinen kertomuksensa siitä kuinka Jumala rakastaa, armahtaa ja tukee ihmisiä silloinkin kun he ovat heikoimmillaan.

Erilainen lähetysmatka

Minusta ja minun ystävästäni tuntui siltä että meidän pitäisi tehdä kahden viikon matka Iraniin. Meillä oli hauskaa siellä. Rakastuin maahan ja sen ihmisiin. Kun me olimme lähdössä pois maasta ja olimme ylittämässä rajaa, me annoimme meidän passimme ja paperimme rajaviranomaisille leimattavaksi, mutta me emme saaneet niitä takaisin. Noin kuusi tuntia myöhemmin he tulivat takaisin meidän luoksemme ja sanoivat teidän papereissanne on ongelmia. Todellisuus jota olin jo miettinyt aikaisemmin, se että mitä jos meille tulisi ongelmia ja mutkia matkaan sen takia että olimme Amerikkalaisia. Minä ymmärsin, ”vau, minä todella voisin joutua ongelmiin, tämä oli todellista.” Minun vaelluksessani Herran kanssa vaarallisissa paikoissa, minä olin aina nähnyt kun Jumala vei minut kaiken lävitse. Yhtäkkiä ajatus tuli mieleeni, "Mitä jos tämä kerta onkin erilainen?"

Iranilainen vankila

He erottivat minut ja ystäväni toisistamme, sitten he veivät meidät eri huoneisiin, ja siellä he hakkasivat minua noin kuusi tuntia, potkien ja lyöden. Noiden kuuden tunnin jälkeen he raahasivat minut aulaan missä minä tapasin ystäväni, jota oli hakattu toiseessa huoneessa. Meidät puettiin vanginvaatteisiin, ja meidän päähämme laitettiin taas huppu. He veivät meidät kellariin ja laittoivat minut yhteen selliin ja minun ystäväni toiseen. Siellä minä olin Iranilaisessa vankilassa ja tilanne oli karannut käsistäni, ei ollut mitään mitä minä olisin voinut tehdä. Joko Jumala tekisi ihmeen tai sitten minä jäisin sinne. En tuntenut Jumalan läsnäoloa, minusta tuntui kun hän olisi kaukana minusta. Kaikki mihin pystyin luottamaan oli hänen luonteensa. Hänen luonteensa oli tosi vaikka minusta tuntuisi minkälaiselta ja vaikka olisin minkälaisissa olosuhteissa tahansa.

Eristysselli ja ankara kuulustelu

He laittoivat minut eristysselliin jonka yhdessä nurkassa paloi valo 24 tuntia vuorokaudessa. Oli talvi ja ulkona oli lunta mutta lämmitin ei toiminut kunnolla. Minut päästettiin sellistä ulos ainoastaan silloin kun he halusivat kuulustella minua, joka tapahtui kerran päivässä tai joskus ei ollenkaan. He veivät minut käytävälle ja sitä kautta kuulusteluhuoneseen, joka oli hyvin ruma huone, siellä oli veritahroja lattialla, se oli synkkä ja pimeä, se oli tämän kokemukseni kaikista kauhein osa. Hakkaamiset alkoivat ja se oli naaman läpsimistä, vatsaan lyömistä, joskus potkimista.

Uskon taistelu epätoivon keskellä

Minä taistelin uskoni kanssa. Oliko Jumala minun kanssani? Rakastisiko hän minua? Jos Jumala on hyvä, niin miksi hän salli minun joutua tähän tilanteeseen? Minä muistan yhtenä päivänä heränneeni ja minä tein kuolemaa sisäisesti. Minä muistan ajatelleeni, "minä tulen olemaan täällä lopun elämääni, miksi en lähtisi pois." Minun ainoa ajatukseni oli päästä pois sieltä ja ainoa tapa jolla voisin päästä sieltä oli kuolla. Minä yritin tappaa itseni neljä kertaa, mutta joka kerta yritin sitä, olin liian peloissani toteuttaakseni suunnitelmaani.

En koskaan unohda viimeistä kertaa, jälleen kerran rohkaisin itseäni tekemään itsemurhan, mutta en pystynyt siihen. Minä muistan että sillä hetkellä, jos koskaan olin tietoinen omasta rikkinäisyydestäni, niin se oli juuri sillä hetkellä. Minä muistan kuinka lyhyistyin maahan ja minä olin aivan rikki. Jos ikinä olin tietoinen häpeästä, niin se oli juuri tuolla hetkellä. Minä muistan kun makasin maassa, sillä hetkellä, yhtäkkiä huone täyttyi kirkkaalla valolla. Minä katsoin ympäri nähdäkseni mitä oli meneillään ja Jeesus oli siinä. Hän seisoi minun edessäni iso virne ja hymy kasvoillaan. Hän tapasi minut hetkellä jolloin olin vajonnut kaikista alimmalle tasolle. Hän katsoi minua ja ojensi kätensä minua ja laittoi ne minun alleni (ikäänkuin kantaakseen Dania). Hän katsoi minuun ja sanoi, "Dan, Minä rakastan sinua ja Minä lupaan kantaa sinut tämän läpi." Tuon päivän jälkeen minulla ei ole enää koskaan ollut samanlaisia ajatuksia. Tämä on kuka Jeesus on. Hän tapaa meidät silloin kun me olemme pohjalla. Hän pelastaa meidät meidän oman itsemme syvyyksistä ja Hän haluaa antaa meille elämän. Hän tapaa meidät elämän kipujen keskellä ja hän rakastaa meitä. Hän haluaa pelastaa meidät siitä huolimatta mitä me käymme läpi.

Rakkauden haaste

Jumala alkoi haastaa minua hänen rakkaudellansa meidän vihollisiamme kohtaan. Hän sanoi tämän minulle, "Dan kysy minulta, mitä mieltä minä olen tästä miehestä." Ja esitti tämän kysymyksen miehestä joka oli minun kuulustelijani, miehestä joka hakkasi minua minua, miehestä joka näytti vihaavan minua kaikista eniten. Parin päivän päästä minä viimeinkin kysyin Jumalalta, "Ok, joo... no mitä sinä ajattelet tästä kaverista?" Sillä hetkellä minun sydämeni avautui ja minä aloin nähdä Jumalan rakkauden tätä miestä kohtaan. Näin kuinka Jumala rakasti häntä alusta asti, kuinka Jumala oli tehnyt hänet, kuinka Jumala rakasti hänen perhettään.

Vihollisesta ystäväksi

Minä en ikinä muista viimeistä päivää kun minä näin minun kuulustelijani, minä muistan ajatelleeni, "Voi ei, mitähän hän tekee minulle tänään?" Minä muistan katsoneeni häntä sillä hetkellä, ja sanoin hänelle, "Herra, jos minä tulen näkemään sinua loppuelämäni, joka päivä, miksi emme tulisi ystäviksi?” Hän sanoi, "Ei, se on mahdotonta." Minä sanoin hänelle, "Herra, sinä voit aloittaa kertomalla minulle sinun nimesi." Minä ojensin käteni hänelle ja sanoin, "Herra, ollaan ystäviä." Kun ojensin käteni kätelläkseni häntä, hän vain seisoi siellä ja hän jähmettyi paikoilleen. Parin minuutin päästä hän alkoi täristä. Yhtäkkiä minä näin kuinka hän kurotti kätensä kohti omaani ja hän kätteli minua. Kun hän puristi kättäni, minä näin kuinka kyyneleet virtasivat pitkin hänen kasvojaan. Hän kätteli minua noin kymmenen minuuttin ja hän itki. Hän katsoi minua viimein ja sanoi, "Dan, minun nimeni on Razak ja minä rakastaisin olla sinun ystäväsi." Tämä sai minut näkemään että ei ole olemassa sydäntä joka on liian kova Jeesukselle. Hän voi muuttaa kovimmankin sydämen. Jumala opetti minut rakastamaan minun vihollistani.

Syy elää ja kuolla

Minä kuulin kuinka vartijat puhuivat "ulkomaalaisista jotka seurasivat Jeesusta." Toinen vartija sanoi, "Nämä ulkomaalaiset tiesivät että he voisivat saada ongelmia ja he tulivat tänne, mutta heillä on tarkoitus. Heillä on syy elää ja syy kuolla ja se on mitä minäkin haluan saada." Minä kuulin kolmen miehen sanovan, "Me haluamme seurata Jeesusta. Me seuraamme tuota tietä." Ajattelin että jos tämä oli osaksi se syy, minkä takia Jumala salli minun joutua sinne, minä sanoin, niin olkoon niin." Aivan kuten nuo vartijat tuolla vankilassa, minä haluan että ihmiset tänään voisivat oppia tuntemaan kuinka hyvä Jeesus on. Hän voi pelastaa meidät kivun keskeltä, meidän häpeämme ja rikkinäisyytemme keskeltä. Hän haluaa kohdata meidät, hän on hyvä riippumatta siitä mitä me käymme läpi. Hän rakastaa meitä.

Kuolemanrangaistuksesta todelliseen vapauteen

Minä sain selville että minua uhkasi kuolemanrangaistus kahdesta asiasta. Ensimmäinen syytös oli siitä että olin lähetyssaarnaaja ja toinen oli siitä että minä olisin ollut vajooja. Minä kuulin tuossa vankilassa teloituksia melko säännöllisesti. Minun hetkeni oli tullut jolloin seisoin todistajan aitoissa, oikeussalissa jossa oli satoja ihmisiä paikalla, sekä myös videokameroita ja tuomareita. Sitten minulle esitettiin kysymys, "Herra, kerro meille miksi sinä tulit Iraniin?" Jokin nousi minun sisimmästäni, Jumalan voima, minä muistan katsoneeni tuomaria ja sanoin hänelle, "Minä tulin Iraniin kertoakseni sinulle Jeesuksesta Kristuksesta." Kun minä sanoin tämän, minä ajattelin, "Voi ei, mitä minä meninkään sanomaan?" Yhtäkkiä minä sanoin sen uudestaan ja uudestaan. Jokin alkoi kasvaa sisimmässäni ja minä saarnasin heille evankeliumia 20 minuuttia. Minä kerroin kaikille siinä oikeussalissa Jeesuksesta, siitä miten hän rakasti heitä ja yhtäkkiä minä tajusin että minä olen vapaa. Mitä siitä jos he tappaisivat minut koska minun elämäni oli ostettu Jeesuksen verellä. Minun kotini on taivaassa ja kukaan ei voi viedä sitä minulta. Minä ymmärsin että jopa kuoleman keskellä, Jumala antoi minulle armon seistä ja puhua totta, tämän tekeminen toi minulle vapauden sydämeeni. Minä tiesin että tämä elämä ei ole kaikki, vaan on olemassa jotain muuta. Yhtenä päivänä minä menen kotiin ja kukaan ei voi viedä sitä minulta pois.

Oltuaan 9 viikkoa Iranilaisessa vankilassa, Iranin korkein oikeus vapautti Daniel Baumanin.