Kenneth E Haginin kokemus tuonelan porteista

Linkki alkuperäiseen Youtube videoon

Edesmenneen Kenneth E Haginin (1917-2003) rajatilakokemus on hyvin vakuuttava, se tapahtui Huhtikuussa, 1933. Kenneth oli vuoteenomana sillä hänellä oli syntymästään saakka ollut sydämen epämuodostuma. Huhtikuun 22 päivä hänen tilansa muuttui huonommaksi. Hänen perheensä pysyi hänen sänkynsä vierellä ja odotti lääkärin saapumista. Yhtäkkiä kipu iski hänen sydämensä lävitse niinkuin salama. Hän oli vakuuttunut siitä että hän eli elämänsä viimeisiä hetkiä. Hän sanoi, ”Minun varpaani tuntuvat menettävän tuntoaistiaan. Tämä tunnottomuus levisi minun jalkapohjiini, nilkkoihini, polviini lantiooni, vatsaani, sydämeeni ja minä lähdin pois kehostani.

Minä tiesin että minä olin kehoni ulkopuolella. Minä näin perheeni samassa huoneessa mutta minä en voinut ottaa heihin yhteyttä.”

Kun hän kääntyi kommunikoidakseen perheenjäsentensä kanssa, hän tunsi jättäneensä huoneen ja putoavansa johonkin mikä näytti olevan alhaalle päin oleva luola. Kenneth kertoo että pudotessaan alaspäin hän pystyi näkemään maan valojen hiipuvan pois näkyvistä kunnes oli lopulta täysin pimeää. Kun hän saapui lopulta luolan pohjalle häntä ympäröi jättiläismäiset oranssit tulenliekit. Hän näki jotain minkä hän uskoi olevan portti helvettiin. Häntä vedettiin fyysisesti tätä porttia kohti niinkuin magneetti. Kun hän yritti vastustella sitä, hän kertoi tulevansa tietoiseksi siitä että jokin olento odottaisi häntä kuopan pohjalla. ”Minä en katsonut sitä, minun katseeni oli naulittuna porttiin.” Kun olento tarttui Kennethiin, jyrisevä ääni puhui jotakin ja olento vapautti otteensa hänestä välittömästi. Kennethiä vedettiin kohti valoa jolloin hän palasi takaisin kehoonsa maan päällä. Kenneth kertoo että tämä tapahtui hänelle kolme kertaa mutta kolmannella kerralla hän ajatteli että hän oli saattanut hallusinoida tapahtuneesta. Pimeyden ympäröidessä häntä jälleen hän tuli vakuuttuneeksi siitä että paikka oli todellinen. Kenneth kertoo huutaneensa pimeyteen, ”Jumala, minä kuulun kirkkoon, olen saanut vesikasteen.” Jälleen kerran hän oli kuilun pohjalla kohdaten kuopan ja tuntemattoman olennon joka tarttui häneen. Aivan kuten kaksi kertaa aikaisemminkin hän kuuli äänen. Kennet kertoo, ”En tiedä mitä ääni sanoi, mutta mitä tahansa se oli, se tärisytti koko paikkaa.”

Kenneth muistaa rukoilleensa kun hänen sielunsi nousi maata kohti, ”Oi Jumala, minä tulen sinun eteesi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Minä pyydän sinua antamaan minun syntini anteeksi.” Kenneth kertoo että hänestä tuntui ikäänkuin kaksi tonnia painava paino olisi otettu pois hänen rintakehänsä päältä.

Kenneth Hagin palasi takaisin eloon ja parantui lopulta sydänsairaudestaan ja omisti elämänsä Jumalan palvelemiseen. Kyseinen kertomus löytyy myös Kenneth Haginin kirjasta ”Uskon Näkyihin”.