Jeesuksen sanat maailman pahimmista ihmisistä

Löysin kesällä Pielaveden lähetyskirpputorilta vanhan, mutta todella hyvän pienen kirjasen, kyseessä on Roberts Liardonin “Olin Taivaassa”. Kyseinen teos on muistaakseni 70-80 luvun taitteesta ja sillä on itselleni aivan erityinen merkitys. Kyseessä on yksi ensimmäisiä hengellisiä kirjoja, joita luin 14-vuotiaana uskoon tultuani. Tämä ohut, mutta sitäkin väkevämpi kirjanen sisältää Roberts Liardonin 8-vuotiaana saaman taivaskokemuksen, joka on edelleen yksi parhaista, joista itse olen lukenut. Kirjasen kansien välissä on kultaakin arvokkaampi viisaus siitä, mitä Jeesus ajattelee maailman syntisimmistä ihmisistä. Myös kohta siitä kuinka epäusko satuttaa Jeesusta, on todella tärkeä ja koskettava.

Tässä lyhyt kohta kirjasta, joka jatkuu siitä, kun Jeesus ja Roberts ovat olleet taivaallisessa ylistyskokouksessa, yhdessa lukuisten pyhien ja taivaan enkelien kanssa:

 

JEESUS ITKEE EPÄUSKON TÄHDEN

Niinpä lähdimme kokouspaikalta. Kävellessämme Jeesus alkoi itkeä. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, alkoi itkeä! Hän kääntyi minuun ja alkoi vuodattaa esiruokouksen kyyneleitä.

Muutamat asiat ovat liian pyhiä toistettaviksi – en voi vielä kertoa niitä – mutta Jeesus sanoi, että voisin kertoa tämän: “Roberts”, hän sanoi, “Rakastan kansaani niin paljon, että olisin valmis palaamaan maan päälle julistamaan toiset kolme vuotta, kuolemaan ja menemään helvettiin, vaikka yhden ihmisen takia, ellen olisi jo maksanut hintaa hänestä ja jos luulisin, että hän haluaa tulla taivaaseen. Minun ei tarvisisi edes tietää, että hän haluaa tulla. Riittäisi, kun luulisin, että hän haluaa. Tekisin sen edestään, vaikka hän olisi kaikkein suurin syntinen.”

Hän jatkoi: “Rakastan kansaani hyvin paljon. Miksi ihmiset eivät luota minun Sanaani? Eivätkö he tiedä, että minulla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja voin taata sen, mitä olen sanonuit? Se on niin helppoa. Olen tehnyt sen niin yksinkertaiseksi. Jos ihmiset vain luottavat minun sanaani, minä teen sen mukaan.”

Sittet hän itki kovin ja sanoi, “En ymmärrä, miksi ihmiset sanovat uskovansa, että minä teen jotakin, mutta jos se ei tapahdu juuri silloin, kun heille soopii, he alkavat epäillä Sanaani. Jos he uskovat ja sanovat luottavaisina, että minä teen sen, niin minä teen sen oikeaan aikaan.”

Jeesus itki meidän epäuskomme tähden. Minäkin itkin oman epäuskoni tähden. Olin vasta 8-vuotias, mutta tiesin, mitä epäusko on ja kuinka se koski Jeesukseen. Tein sopimuksen Jeesuksen kanssa, etten koskaan epäile hänen sanojaan ja että annan Jumalan olla Jumala. Aina kun olen ajattelemaisillani tai sanomaisillani jotain epäuskossa, muista esirukouksen kyyneleet, jotka vierivät Jeesuksen poskilla.