Ikuinen Toivo

Tässä normaalista blogimateriaalista poiketen hengellinen runo, joka sai oikeastaan alkunsa vuosia sitten. Kävin omassa elämässäni läpi silloin paljon vaikeita asioita. Ainoa todellinen lohtu, jonka löysin silloin, kaiken sen sairauden, heikkouden, unettomuuden, väsymyksen, kivun, ahdistuksen, masennuksen ja itsetuhoisuuden keskellä, oli Jeesus Kristus. Sain jostain nyt inspiraatiota tehdä tämän runon loppuun. 

Haluan vain sanoa sinullekin, riippumatta siitä kuinka syvissä vesissä oletkaan, muista että Jumalalle ei ole olemassa toivottomia tapauksia. Älä ikinä lakkaa huutamasta Jeesusta avuksesi:

Ikuinen Toivo (Syyskuu 2021)

Elämän myrskyt ja hulluuden tyrskyt. 
Kuka voi auttaa? 
Aalloista hukkuvan ihmisen nostaa?
Ainoastaan hän, joka loi taivaan ja maan.

Ei sielua niin rikkinäistä, jota hän ei eheäksi kutoisi.
Ei ruukkua niin sirpaleista, jota hän ei yhteen kasaisi.
Ei kyynelvirtaa niin ylitsevuotavaa, jota hän ei kuivaisi.
Ei kuormaa niin raskasta, jota hän ei jaksaisi nostaa.
Ei haavaa niin syvää, jota hän ei voisi parantaa.
Ei kahleita niin paksuja, joita hän ei voisi katkoisi.
Ei etäisyyttä niin suurta, jota hän ei voisi kiinni kuroa.
Ei pimeyttä niin mustaa, ettei hänen valonsa voisi sinne loistaa.

Vaikka muut sinut hylkäisivät, kaikki sinulle selkänsä kääntäisivät. Yksi silti jäljelle jäisi, nimeäsi hän kutsuisi, pimeästäkin hän sinut kyllä löytäisi. Hän katsoisi sinuun kuin helmistä kaikkein kauneimpaan. Mikään ei voi sinun arvoasi muuttaa, olet kalliimpi kuin kaikki aarteet päällä maan.

Tämän takia Kuningas kirkkautensa jätti, taivaasta hän kerran maan päälle lähti. Silloin sinä olit hänen mielessään, kantaessaan harteillaan suurta tuskaa, pilkkaa ja häpeää. aarteesta hinta korkein silloin maksettiin, syntisi kun armosta näin ristille kannettiin. Niin paljon Jumala maailmaa rakasti, Poikansa sinun edestäsi uhrasi. 

Taivaasta Isä sinulle tänään kätensä ojentaa, voi kuinka paljon hän sinua kotiin odottaa,
ainoastaan ikuisuus voi sen sinulle paljastaa. Hänen siipiensä alla sinulla on ikuinen turva. Et sinä enää mitään pelkää, eikä sinun Isäsi sinua koskaan hylkää. Kyyneleesi hän sinun silmistäsi pyyhkii, sulkiensa suojiin kun sinut pehmoisesti käärii. Silloin vihdoin ymmärrät sen, hänen rakkautensa sinua kohtaan on ikuinen. Ei ole enää orpoa tai kurjaa, niin valtavan suuri on perhe pyhien. 

Vain mennyttä ovat kaikki murheen päivät, haihtuneina ilmaan pilvet synkeyden. Takana päin on tuskien taival, vihdoin pois otettu on taakka ja vaikeudet. Edes kyyneleitä ei kenenkään tarvitse muistaa, kun edessä on elämä ikuinen.

Kutsuttuna taivaaseen on jokainen, myös kaikki köyhät, sairaat ja särkyneet. Tule taivaan porteille kirkkauteen, ne avautuvat kalliissa veressä Jeesuksen. Vastaa viipymättä hänen kutsuunsa suureen, tule viipymättä ristin juureen. Syntisi kun tunnustat ja teet parannuksen, hän antaa sinulle elämän uuden. Tämä on ilmainen lahja Vapahtajalta, rakkaus Rauhan Ruhtinaalta.