Hizbollahin terroristi kohtaa Jeesuksen

Tämä on Afshin Javidin kertomus hänen matkastaan Islamin eksytyksestä kohti Jeesuksen rakastavia ja armahtavia käsivarsia:

Linkki alkuperäiseen englanninkieliseen Youtube videoon

VANKILATUOMIO

Synnyin Etelä-Iranissa, Abadanissa, muslimiperheeseen. Isoisäni oli muslimijohtaja ja minäkin liityin Hizbollahiin. Malesiaan matkustaessani jäin kiinni 30 laittoman passin hallussapidosta ja jouduin vankilaan, jossa aloin opettamaan muille Islamin uskoa. Normaalisti muslimit rukoilevat 3 kertaa päivässä mutta minä rukoilin 4-5 kertaa, sillä halusin olla lähempänä Jumalaa. Luin koraanin kannesta kanteen useita kertoja ja ruokoilin vielä iltaisinkin.

PAHA HENKI ILMESTYI

Eräänä iltana meditoidessani henki ilmestyi huoneeseeni, siinä oli paljon enemmän voimaa kuin pystyinkään käsittämään ja jouduin kauhun valtaan. Yritin karkottaa sitä ja käskin sitä lähtemään Allahin nimessä, mutta mikään ei auttanut. Sillä hetkellä olin todella epätoivoinen ja minusta tuntui että tukehdun ja kuolen, ja rukoilin apua Jumalta. Samassa hetkessä kuulin äänen joka sanoi "hengitä Jeesuksen nimessä" , enkä ajatellut asiaa ollenkaan. Minusta tuntui että hukun kunnes joku heitti köyden pelastuksekseni, johon tartuin välittömästi. Sanoin "Jeesus jos olet oikeasti olemassa, näytä itsesi" ja kaikki palasi ennalleen ennen kuin edes sain lauseeni loppuun, tämä ei kuitenkaan ollut kääntymykseni ajankohta vain hämmennykseni alku. Miksi Jeesus auttaisi muslimia?

EPÄILYS JUMALAN OLEMASSAOLOSTA

Olin tehnyt kaikkeni ollakseni hyvä muslimi, olin osallistunut teloituksiin ja tehnyt kaikkea jota ajattelin Allahin tahtovan. Tiesin että jokin oli vialla, mutta yritin unohtaa sen. En epäillyt Allahia mutta kysymys siitä miksi Jeesus auttaisi muslimia vaivasi mieltäni. Uskoin Mohammediin, viimeiseen profeettaan, miksi ihmeessä Jeesus auttaisi juuri minua. Olin sekaisin ja hämmentynyt kahden viikon ajan, jonka jälkeen rukoilin ja pyysin Jumalaa näyttämään minulle tietä. Sillä hetkellä päässäni pyöri koraanin sanonta siitä että Allahin tavat ovat tuntemattomat, mietin oliko Jumala oikeasti sellainen vai oliko Jumalalla tietty tehtävä ja tarkoitus minun varalleni. Luulin ikinä esittäisi tätä kysymystä, tai saisi siihen vastausta, mutta tein niin ja rukoilin sydämmeni pohjasta pyytäen Jumalaa näyttämään minulle tietä ja kertomaan mitä hän haluaa minun tekevän. Kahden viikon ajan istuin samassa kohdassa rukoillen, heräsin samasta kohdasta ja nukahdin samaan kohtaan. Hereillä ollessani rukoilin koko ajan Jumalaa pyytäen häneltä vastauksia kysymyksiini. En saanut vastausta, ja turhauduin. Ajattelin että antaa asian olla enkä pystyisi mitenkään selvittämään tahtoasi. En edes ollut varma oliko Jumalaa olemassa.

OLEN, TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ

Ajattelin että jos Jumala on kaikkivaltias, hän näki sydämeeni ja tiesi että rakastan häntä, millä tahansa nimellä kutsuisin häntä. Mietin miksei Jumala vastannut minulle, vaikka rukoilin 2 viikkoa putkeen, ja ajattelin että alan kulkea elämää omaa polkuani myöten ja teen mitä haluan. Samassa tunsin Jumalan voiman täyttävän huoneen. Sillä hetkellä mietin suurinta syntiä jonka tiesin, Jumalan epäilemistä ja kyseenalaistamista. Lisäksi minulle oli opetettu että Jumala ei ikinä vieraile ihmisten keskuudessa tai näyttäydy heille. Pelkäsin, sillä tiesin että olin syyllistynyt anteeksiantamattomaan syntiin, ja Jumalan henki oli huoneessa. Itkin ja luulin kuolevani syntieni takia, en halunnut kuolla. Käperryin seinää vasten itkien ja anelin Jumalan anteeksiantoa. Yhtäkkiä tunsin kosketuksen olallani ja kuulin sanat "Annan anteeksi", samalla hetkellä sydämmeltäni putosi taakka. Kysyin kuka hän oli ja kuulin vastauksen, "Olen tie, totuus ja elämä". Kuullessani Jumalan sanat tiesin niiden tärkeyden mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä mitä ne tarkoittivat. Minulla ei vieläkään ollut käsitystä kuka tämä Jumala oikein oli. Kysyin hänen nimeään, se oli Jeesus Kristus. Heittäydyin maahan ja aloin nyyhkyttämään, siitä on 18 vuotta mutta en vieläkään ole unohtanut hänen armoaan ja rakkauttaan. En pysty unohtamaan. Tunsin sieluni armahdetuksi ja itkin, koska olin koko ikäni yrittänyt miellyttää Jumalaa, mutta mikään mitä olin tehnyt ei ollut oikein. Minusta tuntui petetyltä, sillä minulle oli opetettu että Jumala oli joku, joka hän ei oikeasti ollut. Sydämeni täyttyi Jumalan totuudesta, rakkaudesta, armosta ja anteeksiannosta. Itkin kaksi tuntia ja kääntäessäni kasvoni Jumalaan päin, minä näin valtavasti ihmisiä, kaiken ikäisiä ja maalaisia, ja näin myös jokaisen heidän tekemänsä synnin. Kysyin Jumalalta kuinka pystyisin elämään näiden syntisten ihmisten keskuudessa ja hän sanoi, "Pystyn antamaan heille anteeksi yhtä helposti kuin annoin anteeksi sinullekkin, mutta kuka kertoo sen heille", "Minä" vastasin.

Ennen pelkkää vihaa ja murhanhimoa vääräuskoisia kohtaan uhkunut Afshin Javid halaamassa Juutalaisia sotilaita, joita hän nykyään rakastaa ja kutsuu veljikseen. Tälläinen mielenmuutos ja rakkaus entisen terroristin sydämessä on niin suuri ihme että vain Jumala voi saada sellaista aikaan.