Chad Gonzalesin taivasmatka
Chad Gonzalesilla oli erittäin mielenkiintoinen yliluonnollinen kokemus lokakuussa 2005. Hän tarvitsi tuohon aikaan vaimonsa kanssa erityistä Jumalan johdatusta. Tämä sai Chadin viettämään lisää aikaa rukouksessa. Parin viikon aikana, aina kun hänen vaimonsa meni nukkumaan, Chad meni heidän yläkerran kuistille tunniksi rukoilemaan. Eräänä kertana hänelle tapahtui jotakin odottamatonta. Otin vapaudekseni hieman lyhentää kertomusta:
Linkki alkuperäiseen englanninkieliseen videoon
JANO JUMALAN PUOLEEN
Yhtäkkiä alkoi vain tapahtua upeita asioita. En koskaan unohda kuinka olin istunut kuistilla ja lopettanut rukoilemisen ja kävelin olohuoneeseemme joka oli alakerrassa. Yhtäkkiä kuulin musiikkia ja kuulin ihmisten laulavan. Se oli kaikkein mahtavinta harmoniaa, jonka olin koskaan kuullut. Niin puhdasta, niin hyvää. Kun minä katsoin ympärilleni, radio ei ollut päällä, eikä myöskään televisi. Kävelin ulkona ja oli erittäin hiljaista. Oli suurinpiirtein keskiyö. Kävelin takaisin sisälle olohuoneeseen, ja yhtäkkiä kuulin tämän musiikin uudelleen ja istuin alas kuuntelemaan sitä. Se oli kauneinta musiikia mitä olen koskaan kuullut. Ja sitten minä tajusin sen, tämä on Jumala. Minä lankesin polvilleni ja aloin vain palvoa tämän enkelikuoron kanssa, kunnes noin 30 minuutin kuluttua musiikki lakkasi. Niin sitten lopetin ylistämisen ja menin nukkumaan.
Seuraavana yönä kävin läpi saman rutiinin, jonka tein edelliselläkin kerralla. Menin yläkertaan viettämään hieman aikaa rukoillen. Ja sitten yhtäkkiä, noin 30-40 minuutin rukoiltuani, kuulin tuulen puhaltavan huoneen läpi ja minä tiesin kyllä, ettei ulkona ollut myrskyä. Avasin ikkunat ja oli hyvin tyyni ilma, edes puut eivät liikkuneet. Mutta huoneen sisällä puhalsi voimakas tuuli. En tuntenut mitään, mutta kuulin sen. Yhtäkkiä se iski minuun, tämä on Jumala. Ja niin minä vain putosin polvilleni ja aloin vain palvoa häntä. Tämä päättyi jonkin ajan kuluttua ja menin nukkumaan.
MATKA TAIVAASEEN
Seuraavana yönä menin taas ja aloin rukoilla, jonka aikana ei tapahtunut mitään. Mutta kun menin nukkumaan, samantien kun suljin silmäni, olin yhtäkkiä taivaassa. Muistan ensimmäisen kerran, kun avasin silmäni ja näin Jeesuksen. Hän seisoo siellä kanssani samassa huoneessa ja alamme puhua keskenämme. Ja sitten yhtäkkiä huomasin sisälläni melkein kuin sähkövirran, joka vain virtasi kehoni läpi. Se ei se satuttanut mutta kykenin kokevan sen ikäänkuin menvän aaltoina. Se oli vähän kuin TENS-laitteet joilla annetaan sähkösykäyksiä lihaksille. Tunsin siis tämän sähkövirran virtaavan kehoni lävitse mutta se ei sattunut ollenkaan. Se oli Jumalan elämää jonka sain kokea virtaavan sisälläni, ja aloin puhua siitä.
Sitten kävelimme ulkona ja näin ihmisten kulkevan teitä pitkin ja perheitä leikkimässä ja muuta samankaltaista. Ja tämä on jotain mitä en yleensä kerro, koska se kuulostaa hullulta, mutta Jeesus katsoi minuun ja sanoi: "Haluatko heitellä palloa?" Ja minä sanoin: “No joo, miksipäs ei.” Ja niin hän esiin pallon ulos, mutta se ei ollut kumipallo, se oli valopallo. Ja hän heitti tämän valopallon minulle ja minä otin sen kiinni ja heitin sen hänelle takaisin, mutta hienoa oli, että pystyin saamaan sen tekemään mitä halusin. Minä tiedän, että tämä kuulostaa hullulta, mutta näin minun kokemukseni meni. Jeesus nauroi ja minäkin nauroin.
Sitten yhtäkkiä joukko ihmisiä alkoi juosta ohitsemme ja kuulin heidän huutavan: On aika mennä valtaistuimelle. On aika mennä valtaistuimelle. Kun kuulin tämän, lopetin tekemäni ja lähdin juoksemaan. Olen erittäin kilpailukykyinen ihminen ja haluan aina olla ensimmäinen, haluan aina voittaa. Juoksin tämän valtavan ihmisjoukon kanssa ja yritin juosta ja päästä eturintamaan. Me saavumme portaille ja kaikki juoksivat portaita ylös ja minäkin juoksin aikomuksenani päästä aivan eteen. Portaikon yläpäässä oli ovi ja minä olin ensimmäinen, joka astui ovesta sisään. Kun avasin oven, hämmästyksekseni se oli Jumalan valtaistuinsali. Minä näin enkeleitä kaikkialla.
Katsoin ylös ja näin Jumalan istuvan valtaistuimellaan ja pystyin näkemään kaiken hänestä, paitsi en hänen silmiään ja pään yläosaa. Muistan seisovani oviaukossa ja näkeväni hänet sieltä, ehkä 50 metrin päässä, istumassa valtaistuimella. Muistan, että katsoin häneen ja hän hymyili. Tämä asia kosketti minua todella paljon. Minut nähdessään hän hymyili niin että hänen suuret, kirkkaan valkoiset hampaansa näkyivät. Hän hymyili minulle ja minä hymyilin hänelle takaisin. Sitten minua alkoi naurattamaan ja hänkin nauroi. Hän nauroi hieman kovempaa ja minä nauroin taas itsekin. Nauroimme vuoronperään, se oli melkein kuin olisimme nauraneet kilpaa. Sitten hän päästi suuren, todella vahvan naurun. Hän nauroi niin kovaa, että se kirjaimellisesti ravisti koko huonetta.
Valtaistuinsali vapisi ja minä katselin häntä ja keikkea mitä ympärilläni tapahtui. Silloin huomasin, että missä hän istui, missä valtaistuin, siellä oli jonkinlaisia suorakulmaisia lasilevyjä maassa, joka kiersivät valtaistuimen ympäri. Niin minä vain aloin kävellä hänen luokseen ja minä kävelin ylös ilman minkäänlaista pelkoa. Ei ollut syyllisyyden tai häpeän tunteita tai mitään muutakaan sellaista. Kävelin vain hyvin luottavaisesti ylös ja kun nousin hänen luokseen, polvistuin toisen polveni varmaan ja otin maasta lasilevyn ja katsoin siihen. Ainoa tapa, jolla osaan kuvata lasilevyssä näkemääni, on että näin yhden Jumalan kirkkauden piirteen, jota en ollut koskaan ennen nähnyt tai ymmärtänyt. Katsoin sitä ja ensimmäiset sanat, jotka tulivat suustani, olivat “kirkkaus, kunnia, voima, halleluja.” Kun sanoin sen, kaikki huoneessa olevat enkelit sanoivat samoin, he toistivat sen mitä sanoin ja minä laitoin käsissäni olleen lasilevyn takaisin. Ainoa tapa, jolla osaan kuvata tätä on että kun laitoin lasilevyn alas, ja käännyin sitten oikealle puolelleni tehden 360 asteen käännöksen, poimin seuraavan lasilevyn käteeni, katsoin sitä ja näin toisen näkökohdan Jumalan kirkkaudesta, jota en ollut nähnyt koskaan aikaisemmin. Sanoin taas saman, “kirkkaus, kunnia, voima, halleluja.” Käännyin taas oikealle ja lopulta päädyin siihen pisteeseen, mutta aloin kiertämään niin nopeasti valtaistuimen ympäri, että melkein lensin ympäri huonetta. Nostin lasilevyjä toinen toisensa jälkeen ja katsoin niihin ja sanoin “kirkkaus, kunnia, voima, hallelujaa”. Tätä jatkui jonkin aikaa ja sitten heräsin heräsin ja katsoin ympärilleni nähdäkseni missä olin.
TAKAISIN OMASSA KODISSA
Sillä hetkellä kaikki nämä pyhät kirjoitukset alkoivat tulvia mieleeni. Juoksin alakerran ruokasaliin ja tartuin muistikirjaan ja aloin kirjoittaa ylös kaikkea mitä olin nähnyt, sekä myös nämä pyhät kirjoitukset jotka olivat tulleet mieleeni. Sitten aloin tutkia kirjoituksia raamatusta, sananpaikat joita katsoin, kuvailivat yksityiskohtaisesti asioita, jotka olin juuri itse omin silmin nähnyt. Yksi niistä, joka minulle eniten korostui, on toisen korinttilaiskirjeessä kolmannessa luvussa, siinä kerrotaan että näemme Herran kirkkauden kuin lasista heijastuneena (2 Kor 3:18: Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki). Ja minä katsoin tätä kohtaa ajatellen, voi hyvänenaika, minä juuri näin tämän kaiken. Myös Ilmestyskirjassa mainitaan kohta, missä enkelit huutavat, “kirkkaus, kunnia, voima, halleluja.” Kaikki nämä asiat, jotka näin, löytyvät todella raamatusta ja se on perustana kaikelle mitä sain kokea. Tämä todella kosketti minua, sillä minä etsin Jumalaa ja halusin tuntea hänet. En halunnut vain tietää hänestä, halusin todella tuntea hänet ja kokea hänet. Minua todella liikutti se että hän antoi minun kokea tämän kaiken.
Sitten sain tietää yhden asian Jumalasta, että jokainen kohtaaminen, jokainen kokemus, joka meillä on Jumalan kanssa, on myös kutsu seuraavalle kokemukselle. Niin se on johdattanut minut tähän matkaan, joka ei ole vain kohtaamisten etsiminen, vaan minä haluan hänet ja myös tuntea hänet. Jeesus sanoi, että kuten Isä tuntee minut, minä tunnen hänet. Se on ollut oma pyrkimykseni tuntea hänet sellaisena kuin hän tuntee minut.