AIKAMATKAT

Bobby Connerin aikamatka Jeesuksen ristin juurelle

Bobby Connerin näky/ilmestys/aikamatka Jeesuksen ristin juurelle. Seuraava teksti on hänen kirjastaan “The Cross”, jota jaettiin mm. Mel Gibsonin “The Passion of The Christ” -elokuvan ensi-illassa:

Linkki englanninkieliseen youtubessa

 

Lämmin auringonvalo tulvi pehmeästi sisään minun toimistoni ikkunasta, kun pakotin minun huomioni muualle tuosta ihanan keväisestä päivästä. Istuessani tuolillani, palautin keskittymiseni takaisin aukinaiseen Raamattuuni, sekä sotkuiseen muistilehtiööni, joka oli minun pöydälläni. Olin juuri valmistelemassa muistiinpanoja saarnaa varten. Aiheena oli Kristuksen risti. Olin puhunut tästä aiheesta monia kertoja aikaisemminkin, mutta nyt kaipasin syvästi jotain paljon tuoreempaa. Minä en ollut valmis siihen mitä tulisi tapahtumaan.

Minun rauhallinen ympäristöni olisi juuri muuttumassa radikaalilla tavalla. Nojauduin tuolissani eteenpäin, päästäkseni lähemmäksi sanaa ja minun muistiotani. Minä aloin rukoilla, pyytäen Jumalan Henkeä tekemään sanoman rististä minulle todeksi. Minä en halunnut vain käyttää kasaa sanoja, vaan halusin että risti olisi enemmän kuin pelkkä sanoma. Kaipasin, että ihmiset saisivat kuulla elämän sanoja. Halusin että se olisi jotain niin voimakasta että se muuttaisi meidän elämämme, joten aloin rukoilemaan nälkäisellä sydämellä.

Yhtäkkiä ilman mitään varoitusta, valonnopeuttakin nopeammin, minä en enää istunutkaan mukavasti toimistossani. Jumalan Henki oli kantamassa minua läpi ajan ja avaruuden. Kuten Paavali mainitsi kirjoituksissa, niin minäkään en tiedä olinko minä kehossani, vai sen ulkopuolella. Pian minut asetettiin Jerusalemin vilkkaille kaduille. Kuulin ihmisjoukkojen äänet ja pystyin tuntemaan ilkeän jännityksen ilmassa, joka sai minun oloni hyvin epämukavaksi. Minä seisoin suuressa ihmisjoukossa. Minä katselin heidän kasvojaan, huomasin että jotkut niistä olivat täynnä vilpitöntä surua, kun taas toisilla oli ilkeä virne. Seuraava asia jonka huomasin, oli kun minut sysättiin sivuun ison roomalaisen sotilaan toimesta, joka kiroili minulle ja huusi, “mene pois tieltä!”.

Sitten minä katsoin ja näin mitä ihmisjoukko oli odottanut… Jeesusta kantamassa Hänen ristiänsä. Minä en voinut uskoa silmiäni. En koskaan ollut nähnyt näin kamalaa näkyä. Hänen koko kasvonsa oli peittynyt hyytyneestä, kuivettuneesta verestä, joka oli peräisin hänen haavoistaan, jotka orjantappurakruunu oli aiheuttanut. Se näytti enemmän siltä, kuin partaveitsen terävät piikit olisi upotettu Hänen päähänsä. Joka kerta kun Hänen sydämensä löi, tuoretta verta purskahti piikkien ja orjantappuroiden väliin, valuen alas Hänen otsaansa pitkin Hänen silmiinsä, tippuen hänen rintakehälleen ja pölyiselle kadulle. Minun mieleni oli aivan pyörällään. Minä ajattelin “tämä ei voi olla todellista, tämä tapahtui vuosia aikaisemmin.” Sillä hetkellä meidän katseemme kohtasivat, ja minä tiesin ilman minkäänlaista epäilystä, tämä oli todellista. Jollain tavalla, minut oli kuljetettu ristiinnaulitsemisen hetkeen! Se ei ollut unta; minä olin siellä.

Hämmästyneenä, vapisin väkijoukon rinnalla, liian järkyttyneenä puhumaan, katsoen kuinka Jeesus kamppaili painavan ristin alla. Kuumat tuulet puhalsivat kaduilta sisään Hänen veristen vaatteidensa repeämistä, ja minä näin vilaukselta haavat Hänen selässään ja olkapäissään… Ne olivat syviä, liha oli revennyt ja haavat olivat avonaisia. Kuljimme pitkän matkan katua pitkin ylös kaupungin muurin ulkopuolella. Viimein me saavuimme pääkallo kukkulan päälle. Väkijoukko kiihtyi jännityksestä, kun Herra paiskattiin rajusti maahan. Ilman kamppailua Hän ojensi kätensä.

Ilma itsessään oli niin tiheä ahdistavista demonihengistä, että oli vaikea hengittää. Veren ja kehon nesteiden haju oli niin voimakas, että olin tukehtua; ja haistoin sotilaista tulevan jonkinlaisen alkoholijuoman tai halvan olun kaltaisen voimakkaan hajun.

Kuulin raskaat vasaran iskut, kun ne iskivät naulat, jotka menivät Hänen käsistään ja jaloistaan. Risti nostettiin ylös hyvin karkeasti ja pudotettiin reikään. Kuulin syvän vaikerruksen joka tuli Herran kurkusta, kun hänen koko kehon paino meni piikkien varaan. Minä en koskaan unohda tämän hetken ääniä, näkyä ja hajuja. Näytti ikäänkuin siltä, että aika olisi pysähtynyt. En tiedä kuinka kauan olin siellä; tuntui kun se olisi ollut useita tunteja. Tuo paikka oli vailla armoa! Silti kaikista armollisinta tekoa oltiin juuri suorittamassa. Minä en koskaan unohda noita ristiriitaisia tunteita. Synnitön ja viaton kuolemassa niinkuin syyllinen. Täydellinen keihään pilattavana ja ristin turmeltavana. Vanhurskas kuolemassa kapinallisen edestä. Kun nostin katseeni Kristukselle ristillä, kipu joka oli Hänen kasvoillaan oli enemmän kuin mitä minun sydämeni pystyi kestämään; kaikki voima lähti minun jaloistani ja minä tunsin kuinka kehoni kaatui maata vasten. Kamppailin, jotta kykenin nousemaan polvilleni. Nostin silmäni, jälleen kerran pakotin itseni katsomaan Karitsaa. Nyt minä tiedän mitä profeetan sanat tarkoittavat, “Me näimme Hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet” (Jesaja 53:2). Minä voin itse todistaa, että Hänen kasvonsa olivat epämuodostuneemmat kuin mikään, mitä olin aikaisemmin nähnyt. Kipu jota Jeesus kävi läpi, oli paljon enemmän kuin pelkkä risti. Se oli kaiken sen ulkopuolella, mitä ihmisen sanasto kykenisi kuvailemaan. Hänen lihansa oli haalean sinertävä, kun Hän roikkui maan ja taivaan välissä sovittaen kaikki syntiset kuten minä. En voi edes kuvailla, kuinka kamala syntinen tiesin olevani sillä hetkellä. Laulun sanat tulvivat minun sydämeeni: "Kun tarkastelen ihmeellistä ristiä, jolle Kirkkauden Prinssi kuoli, lasken rikkaimmatkin voitottoni vain menetyksiksi ja vuodatan halveksuntani kaiken ylpeyteni ylle.”

Minä pystyin näkemään, kun Herra kamppaili ristin kipujen alla, ja kuinka Hän nosti hänen painonsa puhumaan nämä sanat, “Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät” (Luukas 23:34).

Myöhemmin kuulin kaikista kauheimman huudon joka tuli meidän Herramme kuivilta, turvonneilta ja vertavuotavilta huulilta… Tämä huuto soi vielä tälläkin hetkellä minun korvissani: “Minun Jumalani! Minun Jumalani! Miksi Sinä hylkäsit Minut? (Matteus 27:46). Tämä kysymys nousi Jumalan pojan koko sielusta. Ensimmäistä kertaa koko iankaikkisuudessa, Poika ja Isä olivat erillään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Kristus oli koskaan viitannut Jumalaan muulla tavalla kuin Isänään. Miksi? Koska nyt Kristuksesta oli tullut se, mitä me olemme. Hän oli ottanut päällensä meidän syntimme. Kirjoituksissa ilmoitetaan että Jumalan silmät ovat niin puhtaita ettei hän voi katsoa synnin puoleen (Habakuk 1:13), joten Isä Jumala käänsi selkänsä Hänen omalle Pojalleen, Ja Kristus oli Hänen Isänsä hylkäämä. Tämä oli se kipu jonka Hän pyysi poistettavaksi, kun hän rukoili puutarhassa  “anna tämän maljan mennä Minun ohitseni” (Matteus 26:39). Hän ei kestänyt ajatella itseään Isän hylkäämänä. Tällä hetkellä Kristus ei tehnyt kuolemaa Poikana, vaan syntisenä. Kun tämä tapahtui, Hänen sydämensä rusennettiin. Kuten Psalmeissa profetoitiin: “Minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani” (Psalmi 22:14). Sitten Jeesus Kristus huusi lujalla äänellä sanoen, “Isä, Sinun käteesi Minä annan Minun Henkeni” (Luukas 23:46). Sitten hänen päänsä rojahti elottomana hänen rintakehälleen.

Koko maapallo pyöri ja tärisi; joka paikassa oli kamala pimeys. Minä kuulin huudot jotka tulivat pimeydestä, ja yhtäkkiä minä olen tietoinen siitä, että tämä huuto tuli minun omilta huuliltani. En ollut enää ristin juurella, olin takaisin omalla toimistollani, mutta itku ja huuto kaikui edelleen minun korvissani. Minun kehoni tärisi ja vapisi kauttaaltaan. (Bobby Connerin näky loppui tähän)

En voi jakaa kaikkea näkemääni ja kokemaani tällä hetkellä, mutta minä voin kertoa sinulle, että minä en tule koskaan enää olemaan sama ihminen kuin aikaisemmin… (viestin loppuosa tästä eteenpäin on jätetty suomentamatta, lisää löytyy hänen kirjastaan “The Cross”).

Bobby Conner



Tähän perään sopii vielä teksti Roland Buckin kirjasta “Enkelit Puhuvat Minulle”. Nämä lainaukset on luvusta “Hän maistoi kuolemaa”, joka käsittelee siis nimenomaan Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Kyseessä on erittäin merkittävä ja koskettava näky siitä mitä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen tapahtui taivaassa:

Jumala sanoo, että kun me vielä olimme Hänen vihollisiaan, Hän rakasti meitä niin, että antoi Kristuksen kuolemaan syntiemme tähden, jo ennen kuin tunsimme Hänet.

Riippuessaan ristillä Jeesus ei tuntenut vain ruumiillista tuskaa, vaikka Hänen ruumistaan raastoivat kivut. Hän ei kokenut vain sitä eron tuskaa, jonka rakkaista luopuminen synnyttää. Jeesus kantoi sellaiset kärsimykset, etteivät edes jumalattomat, Herrasta täysin erossa olevat ihmiset milloinkaan ole samanlaisia kokeneet. He eivät tunne sitä tuskaa joka raastaa sydäntä kun viimeinenkin toivon kipinä sammuu ja Herra lausuu: "Menkää iankaikkiseen kadotukseen." Eläessään maan päällä he eivät ole milloinkaan tunteneet sitä raskasta toivottomuutta ja kauhua, joka valtaa mielen silloin, kun Jumala kääntää ihmiselle selkänsä. Jeesus koki kadotukseen tuomitun sielun kaikki tuskat! Hän huusi sydämensä syvyydestä: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Iankaikkisen kadotuksen jäiset sormet tarttuivat Jeesuksen ruumiiseen ja Hän koki Jumalan tuomion. Tuolla hetkellä Jeesus oli täysin erossa Jumalasta!

Tämän sanoman suuri merkitys käy ilmi siitä, että se liittyy jokaiseen enkelin tuomaan viestiin. Muistan hyvin selvästi, kuinka Gabriel saapui ensimmäisen kerran ja paljasti Sakarjan kirjasta (luku 3) erään kauniin totuuden. Hän sanoi: ”Sinä olet tuntenut Kristuksen uhrin maasta käsin, inhimillisestä näkökulmasta. Haluaisitko nyt nähdä tapahtumat Jumalan kannalta?” Samalla hetkellä enkeli näytti minulle Jeesuksen, Jumalan tahrattoman Karitsan, joka laskeutui täysin synnittömänä Isän luota maailmaan. Sitten Gabriel sanoi: ”Katso nyt, kuinka Jeesus palaa taivaaseen.” Sitten näin Jeesuksen kumartuvan. Hänen vaatteensa olivat repeytyneet ja likaiset,, maailman saastan ja lian tahraamat. Sydämeni särkyi tuon näyn edessä. Katselin Jeesusta aivan toisenlaisessa valossa kuin aikaisemmin. Hän astui taivaaseen helvetin kuilun pimeydestä kantaen maailman syntejä harteillaan. Jeesus seisoi Isän edessä kumartuneena, ja Isä oli kääntänyt hänelle selkänsä. Silloin Gabriel, Herran enkeli, lausui suureen ääneen: "Riisukaa nuo likaiset vaatteet ja viekää ne paikkaan, josta niitä ei milloinkaan löydetä. Pukekaa Jeesuksen ylle uudet, kuninkaalliset vaatteet, jotka kuuluvat Jumalan Pojalle.” Sitten Jeesuksen edessä seisovat enkelit pukivat Jeesuksen ylle uuden viitan ja Gabriel sanoi: "Pankaa kruunu hänen päähänsä.” Tuohon kruunuun oli kaiverrettu viesti, joka kohosi Jumalan eteen: "Pyhä on Herra!” Laskekaa kaikki ne ihmiset, jotka pitävät minua pyhänä ja seuraavat minua, hyväksykää heidät minun tekoni tähden; tämä oli kirjoitettu kruunuun. Silloin Jeesuksesta tuli meidän Kuninkaamme ja Ylipappimme! Olin lukenut Sakarjan kirjan kolmannen luvun monta kertaa, mutta vasta Gabrielin mainitessa asian käsitin, että kreikan kielellä nimi Joosua tarkoittaa itse asiassa Jeesusta. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt, kuinka Jeesus palasi taivaaseen.

Sitten enkeli viittasi Jesajan kirjan lukuun 53 ja valaisi minulle muutamia seikkoja niin, etten voi milloinkaan unohtaa niitä. Alamme jakeesta 3: "Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.” Nämä ovat ne saastaiset vaatteet, jotka Hänen ylleen oli puettu.

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomien joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa” (jakeet 3-9).

Jakeissa 10 ja 11 ovat sanat, jotka kumpuavat suoraan Jumalan sydämestä. Toivonkin, että ne vaikuttavat sinuun samalla tavalla kuin ne vaikuttivat minuun. ”Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi...” Jumala antoi kuolemattoman Karitsan niellä, ei vain hiukan kuoleman esimakua, vaan koko ihmiskunnan annoksen. Jeesuksen iankaikkinen sielu uhrattiin syntien sovitukseksi. Jeesus uhrattiin, Häntä runneltiin ja Hänen sielunsa annettiin syntien lunnaiksi. Nyt Raamattu kehottaa meitä katsomaan Häneen. Jeesus synnytti aivan uuden rodun! Jeesuksen sielu kärsi vaivaa. Jakeessa 11 sanotaan: "Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi.” Jae 10 kuuluu: ”Hän saa nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.” Antaessaan sielunsa uhriksi syntien edestä Jeesus mahdollisti jokaisen ihmisen, koko maailman iankaikkisen lunastuksen! Vaivatun sielun tuskasta syntyi siemen. ”Hän saa nähdä jälkeläisiä.” Jeesus näki seurakuntansa kasvavan, ja tänään Hän katselee jälkeläisiä. Hän katselee lunastamiaan, vapautettuja lapsiaan, jotka ovat varttuneet Hänen kuolemastaan! Katsoessaan sinuun Jeesus sanoo: ”Minä muistan sieluni vaivan. Näkemäni tyydyttää minua. Sinä olet perheeni jäsen. Sinä olet lunastettu Jumalan lapsi. Olet uuden rodun jäsen. Se ei ole juutalaisten tai pakanoiden rotu. Sinä olet uuden rodun, taivaan valtakunnan kuninkaallisen rodun jäsen!”

Jeesuksen kuolema tarkoitti itse asiassa sitä, että Jumalan käsi löi Häntä koko maailman syntien tuomioksi! Tuolloin Jeesus joutui täysin erilleen Jumalasta. Jumala käänsi Hänelle selkänsä synnin tähden! Jumalan lähettämä sanansaattaja toi tämän totuuden minulle niin vahvasti, että nähdessäni sen heittäydyin itkien vuoteelleni! En voinut sille mitään. Koko vuode vapisi kun käsitin, minkä hinnan Jeesus joutui maksamaan ja mitä Hänen uhrinsa ja sen muistaminen todella edustaa.

Tuomion päivä odottaa lukemattomia ihmisiä, jotka eivät suostu ottamaan Jeesusta vastaan eivätkä ymmärrä, että Hän on jo kuollut heidän puolestaan ja kantanut heille kuuluvan tuomion. Kerran koittaa päivä, jolloin ihmiset kuulevat uudelleen sanat: "Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä” (Matt 25:41). He joutuvat kokemaan saman tuskan kuin Jeesus, mutta se ei ole välttämätöntä. Jumala ja taivaan joukot työskentelevät yötä päivää pelastaakseen miehiä ja naisia sen päivän kauhuilta. Sano ääneen tai hiljaa itseksesi: ”Jeesus, kiitän Sinua siitä että maistoit kuolemaa minun edestäni. Kiitos, että olet hävittänyt kaikki todisteet synnistä, niin ettei mitään voida lukea minua vastaan.” Näin yksinkertaista' se on!

Ihmeellinen näky eteni silmieni edessä ja näin Jeesuksen, Karitsan makaavan kuolleena. Sitten Karitsa alkoi nousta hitaasti. Noustessaan se muuttui suureksi oinaaksi, jolla oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää. Enkeli kysyi minulta: "Tiedätkö mitä nämä sarvet merkitsevät?” Hän kertoi, että sarvet kuvaavat voimaa ja jumaluus, taivaan täydellisyys, liittyy aina lukuun seitsemän. Enkeli sanoi: ”olet nähnyt Kristuksen kuolevan karitsan lailla. Nyt saat katsella, kuinka Hän nousee suurena valloittajana, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” Sitten Gabriel viittasi Matt 28:18, 20 kohdalle ja sanoi: ”Katso nyt opetuslasten kanssa Jeesusta ja kuule Hänen sanansa: 'Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä... Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti’.” Meidän kaikkivaltiaan kuninkaamme suuruus keskittyi Hänen uhriinsa. Gabriel muistutti minua karitsasta, jota seuraa oinas (Ilm 5:6). Sitten hän sanoi: ”Saat nähdä sen kunnian, joka on annettu Karitsalle.” Tämän jälkeen näin, kuinka valtavat enkelijoukot kumartuivat Karitsan edessä huutaen, että Hän on Kuningasten Kuningas ja Herrain Herra ja hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen. Mikään ei voi estää Karitsaa. Kristus oli karitsa, joka vietiin teuraaksi, mutta nyt Hän elää iäti. Halleluja! Sitten enkeli kertoi minulle uudelleen, kuinka Jumala valmisti Jeesuksen ruumiin uhriksi. Tämän seikan merkitys korostuu, kun käsitämme synnittömän ruumiin tarkoituksen. Jeesus kantoi muiden synnit, koska Hän itse oli synnitön. Häntä lyötiin, ei Hänen omien syntiensä vaan meidän syntiemme tähden!